Aika on näkökulma-asia

Ajatusrinki-p4c-filosofia-aika-Elise-LiikalaAika: mitä se on ja miten siihen tulisi suhtautua?

Tänään siirrettiin kelloja talviaikaan eli taaksepäin, jolloin valoisa aika alkaa aikaisemmin aamulla, mutta pimeä tulee aikaisemmin illalla. Lainsäädäntö muuttuu eikä kelloja enää näillä näkymin siirrellä tulevaisuudessa edestakaisin. Itse olen valoisien iltojen eli kesäajan ystävä, mutta asiasta saatetaan päättää toisin.

Kerran Ajatusringissä käydyn keskustelun aikana sivusimme erään teeman yhteydessä myös aihetta aika. Yksi osallistujista esitti, että kello ilmentää haluamme kontrolloida aikaa. On ymmärrettävää ja ”luonnollista”, että haluamme hallita elämäämme ja kokemusmaailmaamme. Haluamme tajuta, mitä tapahtuu ja milloin sen on määrä tapahtua. Kellon avulla voimme suunnata ajatuksiamme jäsennellymmin menneisyyteen ja tulevaisuuteen, pystymme sopimaan tapaamisista ja asettamaan itsellemme tavoitteita. (Se, milloin hallinnantarve ei enää palvele hyvinvointia, olisi toisen blogitekstin aihe.)

Tapamme mieltää aika on osittain sopimukseen perustuva asia, sillä aika itsessään ei tietenkään jakaudu tunteihin, minuutteihin ja sekuntteihin. Kokemuksen tasolla aika lisäksi vaihtelee: joskus tunti hujahtaa hetkessä ja joskus taas ”aika matelee”.

Mitä aika on?

Filosofiassa ja mystisissä traditioissa on pohdittu paljon sitä, mitä aika on ja onko aikaa ylipäätään olemassa.

Charles Taliaferron kirjoittamassa kirjassa Contemporary Philosophy of Religion (1993) esitellään lukuisine filosofien ja teologien ajatuksia erilaisista teemoista. Aikaa käsittelevässä osiossa pohditaan aihetta seuraavan vuoropuhelun avulla:

”Mitä on aika?”
”Aika on kestoa.”
”Mitä on kesto?”
”Kesto on jatkuvuutta ajassa.”

Aikaa on vaikea määrittää ilman kehämäistä päätelmää. Jos aika on kestoa ja kesto on jatkuvuutta ajassa eli nyt-hetkessä, mitä on ”nyt”?

Nyt

Sana ”nyt”, on epämääräinen. Voimme käyttää sitä esimerkiksi seuraavilla tavoilla. ”Elämme nyt 2000-luvulla emmekä keskiajalla.” ”Viisi vuotta sitten tunsin itseni vielä nuoreksi, mutta nyt olen jo aikuinen.” ”Rakastan sinua nyt enemmän kuin koskaan.” ”Syyriassa on nyt sota.” ”Kello on nyt 15:32”

Voimme käyttää nyt-sanaa monella eri tavalla, mutta jos pyrimme selvittämään, minkä kestoinen ”nyt” on, olemme ehkä mahdottoman tehtävän edessä.

”Nyt” on ajatus hetkestä, jolloin ”nyt” toteutuu. Mutta kuinka lyhyt tai pitkä tuo aika on? Nyt-sanan sanominen vienee jo kauemmin kuin todellinen ”nyt” hetki kestää. Kun sanot nyt-sanan alusta loppuun, on kulunut jo pidempi hetki kuin pelkkä ”nyt”. ”Nyt” on pikemmin ihmiskokemukseen kuuluva asia kuin oikeasti jotakin olemassaolevaa, jota voisi todistaa tai mitata.

”Nyt” on kenties jotakin, jossa ei ole aikaa eli aika ei kulu. Ihmisen havaintokokemus on kaiken aikaa nykyhetkessä; havaintokokemus on ”nyt”.

”Nyt” on siksi myös ”ikuisuus”, sillä vain ”nyt” on aika, joka on koskaan todella  ihmiselle kokemuksena läsnä ja totta.

Suhde aikaan

Vaikka siirrämme kelloja, emme voi siirtää nyt-hetkeä, jossa havaintomme on läsnä. Kaikki mitä meillä on, on tässä ja nyt. Hyväksymällä sen, hyväksymme ehkä helpommin myös oman ja toisten elämäntilanteen, kehon sen hetkisen voinnin ja iän.

Se, että hyväksymme, ei tarkoita sitä ettemmekö voisi samalla tehdä tilaa muutokselle. Muutos kun on väistämätöntä joka tapauksessa.

Emme voi pysäyttää muutosta (tai klassisemmin ilmaistuna aikaa), mutta voimme kuitenkin tarkastella ”nyt”-hetkeä eri näkökulmista. Voimme nimetä sen hetkeksi 12:32, 12:33, 12:34 ja niin edelleen. Voimme myös arvottaa sen joko hyväksi hetkeksi tai huonoksi hetkeksi elämässämme.

Koska voimme ihmisinä nimetä nykyhetken ja antaa sille arvon, voimme ainakin jossain määrin valita muuttaa suhtautumistamme aikaan ja päättää toimia tavoilla, joissa aika on ystävämme eikä vihollinen.

Me muutumme, aika pysyy.

********

Itse pohdin tänään aamulla seinäkellon perinteisiä viisareita käsipelillä siirtäessäni nykyistä elämäntilannettani. Kellon siirtäminen taaksepäin kimmoitti ajattelemaan, että suhteessa joihinkin toiveisiini ja odotuksiini, joita olen joskus asettanut elämäni etapeille (”Siihen ja siihen mennessä tämä ja tämä asia on toteutunut.”), voisin ajatella menneeni takapakkia. Kellon siirtäminen mekaanisesti vaati kuitenkin sitä, että kieritin viisareita kellonsuuntaan lähes kokonaisen kierroksen eteenpäin. Päätin tarttua omasta mielestäni myönteisempään näkökulmaan.

Katselin ajan symbolista etenemistä kellotaululla viisareiden edetessä ja ajattelin, että kaikki soljuu eteenpäin aivan kuten kuuluukin. Elämä ja muutos menee eteenpäin. Pidän edelleen kiinni toiveistani, mutta olen avoin sille, että asettamani toiveet voivat muuttua ”ajassa”, eikä jokainen etappi sellaisenaan kuin olen suunnitellut toteudu lainkaan tai jos/kun toteutuukin, se ei ehkä toteudu kuvittelemani kaltaisina – tai se ei tunnu siltä kuin kuvittelin. Elämä voi yllättää ja tarjota muutakin kuin on osannut suunnitella. Se on joskus haaste, mutta myös suuri onni.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s