Totuuksia tarjolla

Ajatusrinki-blogiteksti-totuus-filosofia-filosofiatoiminta

Ajatusrinkeihin osallistutaan eri syistä. Osa nauttii lähinnä ihmisten seurassa olemisesta ja ajatusten jakamisesta. Erilaiset näkökulmat, elämänkokemukset ja tapa tarkastella asioita voivat rikastuttaa. Ne avaavat ikkunoita uusiin maailmoihin ja laajentavat perspektiiviä. Toisista saattaa olla mielenkiintoista tarkastella taidetta ja sen herättämiä tuntoja filosofoinnin kautta. Monia osallistujista motivoinee Ajatusringissä myös totuuden etsintä. Totuus tai ajatus totuudesta on useille elämässä eteenpäin ajava voima.

Internetin ja teknologian yhdistämässä maailmassa, jossa erilaiset poliittiset agendat, ideologiat, taloudelliset toimijat, filosofiset virtaukset, maailmankatsomukset ja uskonnot tarjoilevat näkökulmiaan, vaikuttaa olevan ylitarjontaa totuudesta. Kenellä on totuus vai onko kenelläkään?

Mikä/mitä on totuus?

Jotta voidaan puhua totuudesta, on hyvä ensin määritellä käsite totuus. En väitä, että tietäisin varmuudella saati totuudenmukaisesti, miten totuus tulisi määritellä. Ehdotan silti seuraavaa vaihtoehtoa.

1. Totuus voidaan mielestäni käsittää näkökulmaksi, joka vastaa kysymykseen, millainen jonkin asian olemus on kokonaisuutena ja itsessään, ilman että mitään jätetään huomioimatta.

2. Totuus olisi näin ollen perspektiivi, joka kattaisi kaikki mahdolliset näkökulmat johonkin asiaan, historiaan, olentoon tai tilanteeseen liittyen.

3. Vaikka totuuden osa-alueet voisivat avautua erilaisin tavoin eri tulkitsijoille, totuus kokonaisuutena ymmärrettynä olisi niin kattava, ettei siitä voisi enää neuvotella. Totuus sanoisi kaiken ja samaan aikaan se hiljentäisi.

Kenellä on totuus vai onko kenelläkään?

Pelkistetysti on olemassa kaksi selkeästi erilaista ajatusmallia totuudesta. Joidenkin ajattelijoiden mukaan ihmismielen ulkopuolista totuutta ei ole olemassakaan, kun taas toisten mielestä totuus on.

Niille, joiden mielestä totuus on, totuus on universaali, eli se on olemassa itsessään ja täysin ihmislajista riippumatta. Näin ollen totuus pysyisi, vaikka maapallolta katoaisivat kaikki ajatteluun ja totuuden etsimiseen tai analysoimiseen kykenevät olennot. Totuus säilyisi silloinkin, jos kaikki yksilöt olisivat totuudesta irrallaan, eläisivät täysin illuusioiden tai valheiden varassa eivätkä tavoittaisi lainkaan totuutta.

Ne, jotka ajattelevat, että universaalia totuutta ei ole, ovat silti yleensä sitä mieltä, että ihmisillä ja ihmisyhteisöillä on yhteisesti hyväksyttyjä ja kulttuurisesti jaettuja ajatuksia totuudesta. Totuusajatukset muistuttavat kuitenkin mielipiteitä. Totuus on kokijakohtainen perusteltu uskomus. Universaali totuus on vain kuvitelma. Monille kokeellisesti eli empiirisesti todennettavat luonnontieteelliset faktat on helpompi perustella totuudeksi kuin väittämät esimerkiksi ihmistieteissä tai uskontotieteissä. Voimme vaikkapa punnita appelsiinin ja mantelin ja osoittaa, että omalla planeetallamme normaaliolosuhteissa on totta, että appelsiini on painavampi kuin manteli. Sen sijaan arvostelmat, kuten oikea tai väärä, hyvä ja paha sekä väittämät, kuten ”jokainen ihminen on samanarvoinen” on vaikeampi osoittaa todeksi.

Mitä totuuden tavoittamiseen tarvitaan?

Itse huomaan ajattelevani tällä hetkellä, että totuus on. Se miksi ajattelen näin, vaatisi pidempää itsetutkiskelua ja analyysiä. Tässä blogitekstissä keskityn kuitenkin yleisempään analyysiin ja pohdiskeluun.

Jos oletetaan, että totuus on olemassa itsessään, esitän, että totuuden voi periaatteessa tavoittaa vain olento, jolla on kyky kokea. Totuuden tavoittaminen vaatii havainnointikykyä, ymmärrystä ja viisautta, jota voi ilmetä eri olennoilla ja olemisen muodoilla eri tavoilla ja erilainen määrä.

Ihmiset analysoivat totuutta yleensä mielensä avulla, mutta totuus voidaan aistia ehkä myös muun kuin analyyttisen järjen avulla, esimerkiksi tuntemalla (intuitiona, ”sydämessä” tms. tavalla). Kenties eläimilläkin voi olla jonkintasoisia omakohtaisia aistimuksia/kokemuksia totuudesta.

Vaikka kokonaistotuus olisi perspektiivi, joka kattaisi kaikki mahdolliset näkökulmat, totuus ei kuitenkaan ole minkälaisten näkökulmien summa tahansa. Totuuden tavoittaminen vaatii sitä, että asia nähdään/koetaan/aistitaan/eletään selkeästi sellaisena kuin se on. Luultavasti yksilöiden mahdollisuus tavoittaa totuus on hyvin rajoittunutta ja epäilenkin, ettei kukaan meistä pysty tavoittamaan totuutta itsessään, täydellisenä.

Ihmisyksilön taju totuudesta on värittynyt esimerkiksi persoonallisen ajatusmaailman, opittujen uskomusten ja maailmankatsomuksen sekä yksilökeskeisten päämäärien, motiivien, toiveiden ja pelkojen läpi. Usein ihminen uskoo totena siihen, miten toivoisi asioiden olevan tai vastaavasti pitää totuutena vastoin tahtoaan jotakin, mitä hän pelkää.

Todennäköisesti tavoitammekin vain sirpaleita totuudesta, asioiden ja historiallisten tapahtumien tositiloista ja toistemme sekä omasta tosiolemuksestamme.

Miksi etsimme totuutta ja onko totuus tärkeää?

Totuus on kiistämättä tärkeää ainakin arjessa selviytymisen kannalta. Jos on totta, että ulkona on -30 celsiusta pakkasta, on myös totta ettei ulkona tarkene siinä ihanassa kukikkaassa kauluspaidassa, jota saattoi pitää päällä Angelica-tädin luona Sardiniassa. Monissa vastaavissakin tilanteissa on tärkeää voida tietää, mikä on asioiden tositila kyseisenä hetkenä.

Moraalitotuuksien kohdalla on esitetty, että totuuden tavoittaminen ja sen mukaisesti toimiminen johtaisi yksilön ja yhteisön kannalta maksimaalisen hyvään elämään. Se miten tavoittaa moraaliset totuudet (sikäli mikäli ne ovat tavoitettavissa), onkin toinen kysymys.

Moni etsii kokonaistotuutta myös sen itsensä vuoksi. Halu tietää, miten asiat ovat, on ihmislajille tyypillistä. Me opiskelemme, tutkimme ja tavoittelemme tähtiin saakka ymmärtääksemme muun muassa, mistä olemme tulleet ja mihin olemme matkalla.

Haluamme lisäksi ymmärtää toisiamme ja saavuttaa yhteisesti jaettuja aistimuksia totuudesta. Kysymme, rakastatko minua, ja jos vastaus on myönteinen, haluamme useimmiten tulla vakuuttuneiksi, että se on totta. Totuus liittyy rehellisyyteen. Siihen, että pyrkii tarkastelemaan asioita kokonaisvaltaisesti osaamisensa, älykkyytensä ja tunnekapasiteettinsa keinoin, avoimesti ja muuntelematta.

Moni kysyy myös, miksi olemme täällä. Totuuden pohtijoita kiinnostaa, onko edellisessä kysymyksessä mitään järkeä eli: Onko totta, että olemassaololle olisi jokin syy? Vastauksia tähän kysymykseen löytyy lukuisia.

Entä, onko tärkeää olla oikeassa?

Vaikka onkin ehkä tärkeää löytää totuus ja puhua totta, ei ehkä ole aina tärkeää olla oikeassa. Tällä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että omaa totuuttaan ei tarvitse aina julkituoda ja kuuluttaa muille. On ehkä joskus tärkeämpää kuunnella, mitä toisella on sanottavana. Tai osoittaa välittämistä toiselle ihmiselle. Joskus omatkin totuudet muuttuvat ja saatamme huomata ettemme ehkä olleetkaan oikeassa.

Tilaa henkiselle kasvulle on aina.
Se jos mikä vaikuttaa vahvasti olevan totta.

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s