Lovers’ Fragments – Art and Philosophy create practical dialogue together

Tässä blogitekstissä kerron kuulumiset filosofisen praktiikan seminaarista Sveitsin Bernistä, kirjoitan lyhyesti visuaalisesta dialogista ja raotan taiteen ja filosofian menetelmällistä yhteiskäyttöä.

Ajatusrinki-Philosophical-Practice-Art-and-Philosophy1Elokuun alkupuolella osallistuin filosofisten praktikkojen kansainväliseen seminaariin Sveitsin Bernissä. Kyseessä on kahden vuoden välein järjestettävä tapahtuma, jossa eri maissa muun muassa filosofisia ryhmiä ohjaavat ja/tai filosofin vastaanottoa pitävät henkilöt jakavat näkemyksiään aiheesta sekä tutustuttavat toisiaan omiin työtapoihinsa

Minä ja Teatteritaiteen tohtori, dosentti Pia Houni järjestimme seminaarissa työpajan, jossa osallistujat saivat kokemuksellisesti tutustua menetelmään, jossa taide kohtaa filosofian. Tiivistettynä työpaja koostui taideilmaisusta ja keskustelusta. Aluksi osallistujat (ja ohjaajat) piirsivät suurelle arkille kuvia ja kuvioita Ina Aaltojärven ääniteoksen inspiroimina. Tämän jälkeen kävimme syntyneen teoksen ja taiteiluprosessin pohjalta keskustelua erään ryhmän jäsenen muotoilemasta ja yhdessä aiheeksi äänestetystä kysymyksestä. Dialogia käytiin siis ensin visuaalisesti ja sitten kielellisesti.

Visuaalinen dialogi

Dialogi mielletään yleensä kielelliseksi eli joksikin sellaiseksi, joka liittyy puhuttuihin lauseisiin tai kehon kieleen. Usein filosofiakin yhdistetään verbaaliseen kieleen: kysymyksiin, väitteisiin, perusteluihin jne. Lovers’ Fragments -työpajassa osallistujille pyrittiin kuitenkin avaamaan myös visuaalista dialogia.

Piirtämisen aikana toisen henkilön aloittamaa kuvaa saattoi jatkaa. Joidenkin osallistujien kesken syntyi kuvallinen vuoropuhelu. Heittäytyminen, itseilmaisu tai kuvallinen yhteistyö toi monien kertoman mukaan mielihyvää. Erään osallistujan mieleen tuli lapsuus. Joku toinen koki piirtämisen rentouttaneen mieltä ja edesauttaneen piirtämistä seuranneeseen keskusteluun virittäytymisessä.

Useat kokivat silti hankalaksi lisätä toisen henkilön piirrokseen elementtejä. Toisen kuvaan koskeminen saattoi tuntua tunkeilevalta tai syntyi pelko siitä, että tuhoaa/pilaa jotakin toisen synnyttämää. Päädyimme myöhemmin parin osallistujan kanssa pohtimaan, miksi olemme varovaisempi kuvallisessa vuorovaikutuksessa, mutta emme useinkaan koe yhtä haastavaksi puuttua toisen puheeseen ja ottaa tilaa toiselta esimerkiksi puhumalla toisen päälle.

Välissä oleva tila

Teos herätti monia mietteitä ja mahdollisia teemoja, joista olisi voitu lähteä liikkeelle, mutta ”Spaces in between” (välissä oleva tila) oli lopulta aihio, josta ryhmä halusi käydä keskustelua piirtämisen jälkeen. Sen pohjalta valikoitui aiheeksi monien muiden kysymysten joukosta kysymys: ”How can we bless spaces between us?” (Kuinka voimme siunata välissämme olevia tiloja?) Kysymyksestä käytiin aktiivista keskustelua filosofisten praktikkojen kesken ja työpaja oli useille positiivinen kurkistus itselleen uuteen metodologiseen alueeseen: käytännöllisen taideilmaisun ja filosofian kumppanuuteen. Siitäkin huolimatta, että eräs ilmaisi kokevansa kysymyksenasettelun maailmankatsomuksellisesti itselleen vieraaksi ja eräs toinen mietti kysymyksen filosofista arvoa: onko kyseessä filosofinen kysymys lainkaan. Olisimme voineet myös jatkaa työpajan jälkeen keskustelua aiheesta taide: ”Teimmekö ryhmässä oikeaa taidetta?” eli ”Mitä taide lopulta on?”


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s