Tarina merestä

Tällä kertaa julkaisen pöytälaatikon sijasta yhden tarinoistani teille ja toivotan samalla oivallusrikasta ja rakkaudellista uutta vuotta 2016.

Eräällä saarella asui mies, mutta hän ei ollut koskaan nähnyt merta. Hän oli vain kuullut puhuttavan merestä. Meri keskustelunaiheena tai sen näkeminen ei kiinnostanut häntä lainkaan, sillä hän oli kuullut sen olevan kuin valtava määrä yhteen kokoontunutta sadetta, eikä hän pitänyt siitä.

Ajatusrinki-blogi-meri-tarinaEräänä päivänä miehen luo saapui tyttö, joka toi mukanaan aasin. Koska tyttö oli aaseineen läpikulkumatkalla eikä hänellä ollut muutakaan yöpaikkaa, mies heltyi ja antoi tytön yöpyä aaseineen tallissa. Aasi oli siitä erikoinen, että sillä oli jatkuva jano eikä sen jano tuntunut tyrehtyvän millään. Tytön oli juotettava sitä päivin ja öin, mutta aina vain aasi huusi janoaan. Kun kolme päivää oli kulunut, mies tuskastui ja ehdotti aasin panemista lihoiksi. Moisessa huudossa ei voinut keskittyä mihinkään.

”Mihin sinä keskityt?” tyttö kysyi mieheltä.
”Tärkeisiin asioihin”, vastasi mies ja katseli kukkulaltaan kaukaisuuteen. (Miehen talo sijaitsi korkean mäen päällä.)
”Mitä sinä näet?”
”Minä näen kauas aina taivaaseen asti.”
”Tiesitkö, että kaikki taivaan pisarat valuvat kukkulalta mereen ja meri heijastaa taivaan värit?”
”Minä en merestä piittaa”, mies sanoi.
”Meri on kaunis”, tyttö vastasi tyynesti.
”Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Mitä minä merestä?”
”Minusta on vain melko erikoista, että olet koko ikäsi asunut saarella, mutta et ole koskaan käynyt meren rannalla.”
”Meri on täynnä pisaroita. Mitä ihmeellistä siinä on? Minä viihdyn paremmin sisällä, kun sataa.”

Samassa tummat pilvet lipuivat kukkulan päälle ja kosteus humahti niistä voimalla alas.
”Tätä juuri tarkoitin. Mokoma sade! Kastumme hetkessä läpimäriksi.” mies tuhahti ja paineli sisälle.
Tyttö kiiruhti hakemaan aasia tallista. Se imi ahnaasti lätäköitä kuiviin ja näytti nauttivan jokaisesta hetkestä. Samalla, kun aasi tyynnytti janoaan, tyttö täytti vesiämpäreitä varastoon. Mies istui pöydän ääressä, kun tyttö tuli ämpäreineen hymysuin sisälle.

”Sade on jännittävää. Se matkaa pilvissä tuhansia kilometrejä ja laskee lopulta takaisin mereen. Jos katsot tarkasti, voit nähdä pisaroissa meren.” tyttö sanoi ja nosti ämpärin pöydälle miehen eteen.

Mies leppyi huomatessaan tytön innon ja laski katseensa ämpäriin.
Siellä hän näki itsensä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s