Onko rauha mahdollista?

Pakolaiskriisi herättää meissä paljon kysymyksiä. Osa niistä on käytännönläheisiä, kuten: ”Miten tulisi auttaa?” ”Pystynkö minä tekemään jotain ja tulisiko minun tehdä jotain, jos pystyn?” Toiset kysymykset ovat filosofisempia: ”Riittääkö maailma kaikille?” ”Riitänkö minä?” ”Miksi on kärsimystä?” ”Mistä pelko syntyy?” ”Onko rauha mahdollista?”

Ajatusrinki-blogi-rauha-kyyhky

Yleensäkin elämässä kysymykset vailla vastauksia herättävät monissa meissä epävarmuutta. Itse uskon ja olen elämässäni kokenut, että epävarmuutta voi työstää ja luottamusta tulevaisuuteen voidaan vahvistaa toivon kautta.

Emme aina kykene löytämään ratkaisuja yksin, mutta yhdessä onnistumme paremmin. Tällä hetkellä ruokaa on maailmassa enemmän kuin jaksamme syödä (missään ei tarvitsisi nähdä nälkää, jos jakaisimme raaka-aineita järkevämmin), lääketiede ja luontaishoidot auttavat parantamaan monia sairauksia, teknologian avulla voimme pitää yhteyttä ystäviimme toiselle puolelle planeettaa, palauttaa kuurolle kuulon, istuttaa robottiraajoja amputoiduille, lentää kuuhun ja lämmittää aamupuuromme mikrossa muutamissa sekunneissa.

Epätoivo kumpuaa usein sisäisestä rauhattomuudestamme, erillisyyden tunteesta sekä siitä, ettemme tiedä, mitä voisimme tehdä. Voi tuntua siltä kuin olisi seinä vastassa joka suunnassa tai siltä, että elämältä katoaa pohja. Kun maa kuvainnollisesti katoaa jalkojen alta, lamaannumme usein myös ihan konkreettsesti fyysisellä tasolla, koska mielen sisäisessä todellisuudentulkinnassamme uskomme, että olemme kadottaneet suunnan.

On tilanteita, jotka todellakin ovat epätoivoisia, mutta usein asiat järjestyvät lopulta ja näemme, ettei meillä oikeastaan olisikaan ollut aihetta niin suureen suruun, huoleen ja hätään.

Ensimmäinen askel

Maailmanrauhan saavuttaminen on haastavaa, mutta tuskin mahdotonta. Ajattelen, että rauhaa tulisi pyrkiä rakentamaan ensisijaisesti sisällemme. Jos luotamme, että jokainen yksilö voi vahvistua sisäisessä rauhassaan niin ettei hänen tarvitse alistaa toisia, voimme ajatella, että ainakin teoreettinen mahdollisuus maailmanrauhan saavuttamiselle on olemassa.

Oli sitten kyseessä isompi tai pienempi kriisi elämässämme – kun olemme peloissamme, epävarmoja ja ahdistuneita, voimme esittää itsellemme kysymyksen: Onko mahdollista löytää tähän tilanteeseen jokin ratkaisu? Vaikka emme tietäisi heti, mikä tuo ratkaisu konkreettisesti on, jo se, että alamme tutkia mahdollisuutta ratkaisun löytymiseen, auttaa meitä selviämään. Yksi askel kohti ratkaisua on etsiä tukea muilta ihmisiltä.

Jos omat voimavaramme ovat lopussa tai kohtaamme jonkun, jonka elämää kolhitaan monelta suunnalta samanaikaisesti, voi lähteä liikkeelle myös kysymällä: Voinko saada apua tai vastaavasti olenko kenties se, joka voisi auttaa – tai voinko ohjata apua tarvitsevan niiden luo, joilla juuri nyt on kykyä, voimavaroja ja mahdollisuus auttaa?

Toistemme avulla voimme selvitä usein silloinkin, kun se tuntuu mahdottomalta.
Sinä selviät. Minä selviän. Me selviämme yhdessä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s