Kaikki se aika, joka meillä on

Ajatusringin keskustelunaiheena oli kerran erään osallistujan muotoilema kysymys: ”Mistä suru syntyy?” Yksi näkökulma asiaan liittyi aikaan ja sen päättymiseen. Ihminen ikään kuin jo syntyy suruun, koska hän tietää elämänsä olevan rajallinen. Tässä tekstissäni pohdin aikaa ja siihen liittyvää surua. Voimmeko elää surutta?

Ajatusrinki-blogi-aika

Ihmisten elinaika on eri pituinen ja olosuhteet joissa elämme ovat hyvinkin erilaisia. Vaikka asiat, jotka elämämme aikana tapahtuvat vaihtelevat melkoisesti sen mukaan, mihin maailman aikaan, kulttuuriin ja ”rooliin” synnymme, tunteemme ja sisäiset kokemuksemme lienevät melko yhteneväisiä. (Toki äärimmäisissä oloissa elävät ihmiset ovat oma lukunsa.)

Koemme vuoroin iloa, kaipausta, vihaa, rakkautta, inhoa, tuskaa, raivoa, intoa, iloa, ihastusta, ihmetystä ja rauhaa. Se, missä suhteessa kukin erilaisia mielentiloja kokee, vaihtelee. Ulkoiset olosuhteet eivät kuitenkaan määrittele täysin esimerkiksi onnellisuuden astetta. Muun muassa varallisuuden tiedetään kyllä edistävän onnea, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kun elämisen kannalta perustarpeet on tyydytetty, ei lisäomaisuus tutkimusten mukaan juurikaan vahvista onnellisuutta. Ihminen on sen sijaan taipuvainen vertailemaan itseään muihin. Niin kauan, kun hänelle menee ympäristöönsä nähden hyvin, hän arvottaa itsekin elämänlaatunsa usein melko korkealle. Toisaalta monia meistä ajaa vimma tavoitella koko ajan vain enemmän.

Tämän hetken tuolla puolen

Toivomme ajan antavan meille mahdollisimman paljon ja yleensä elämämme kestävän pitkään – jopa ikuisesti. Etsimme onnea, hyväksyntää, rakkautta ja täyttymystä. Etsiessämme näitä asioita ajaudumme hakemaan niitä mitä erilaisimmin keinoin. Keräämme ehkä omaisuutta, pyrimme pätemään osaamisellamme, haluamme kokea mahdollisimman paljon elämyksiä: hyppäämme benji-hypyn ja matkustamme maailman ääriin. Suunnittelemme lomamatkaa, häitä, perheen perustamista, eläkeikää ja milloin mitäkin siinä toivossa, että onni ja rauha odottaa nurkan takana.

Kun elämässä tapahtuu yllättäviä asioita, saattaa elämä ja ajattelu ainakin hetkeksi muuttua. Sairaus tai lähelle tuleva kuolema voi pysäyttää ihmisen – ja myös ajan. Mitään muuta aikaa ei oikeastaan koskaan ole eikä tule kuin se, jossa juuri tällä hetkellä elämme. Teorian tasolla tämä voi olla meille itsestäänselvä asia. Siitä huolimatta ajatusta on vaikea sisäistää eikä meistä useinkaan tunnu siltä, että elämä on nyt ja tässä. Esimerkiksi menneet muistot vaikuttavat meihin niin hyvässä kuin pahassa ja tulevaisuuden näkymät saattavat tuottaa meille niin iloa kuin pelkoakin.

Kun aika pysähtyy, voi vain olla

Se, että pystyy elämään nykyhetkessä tai sen sisäistäminen, että todella elää vain ja ainoastaan nyt, ei ole itsestäänselvyys. Kun aika lopultakin pysähtyy, voi vain olla. Jos olosuhteet siinä hetkessä ovat haasteelliset, on tilanne henkisesti useimmiten vaikea. Toisaalta samalla, kun koemme nykyhetken haasteet, voimme ajatella olevamme osana jatkuvaa muutosta, jossa itse muutoksen tila on pysyvä. Nykyhetki seilaa jatkuvasti kohti seuraavaa nykyhetkeä, joka on erilainen kuin juuri tämä, tässä ja nyt. Se voi olla parempi tai pahempi: sen mukaan, miten itse sen koemme. Maailma ikään kuin syntyy mielessämme joka hetki.

Tulevaisuutta voi toki suunnitella ja asioista unelmoida. Vaikeisiin tilanteisiin voi pyrkiä hakemaan päättäväisesti muutosta ja tuskallisissa elämäntilainteissa voi yrittää mielen tasolla irtautua nykyhetkestä. Silti missään muualla emme voi koskaan olla kuin tässä ja nyt. Harmoniassa lienemmekin lopulta vain silloin jos kykenemme yhdistämään menneessä tai tulevassa seilaavan mielemme nykyhetkeen ja ankkuroitumaan itseemme muutosten aaltojen keskellä. Jos saavutamme luottamuksen voimavaroihimme (sekä tarvittaessa luottamuksen muiden apuun oman jaksamisemme tukena) ja kykenemme suhtautumaan kiitollisuudella siihen kaikkeen hyvään, mitä juuri kyseisessä hetkessä havaitsemme, voimme kenties karistaa ainakin suurimman surun elämästämme. Pieni määrä surua kuuluu lopulta ehkä vääjäämättä osaksi elämämme kirjoa. Suru kertoo, mitkä asiat ovat meille tärkeitä.

Mitä sinä ajattelet ajasta ja surusta? Onko sinulla vinkkiä, miten voimme oppia olemaan rauhassa ja elämään siinä hetkessä, jossa olemme? Jätä kommentti alle.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s