Rikos ja rangaistus

Mitkä ovat oikeudenmukaisen maailman rakennusainekset? Ja mitä tekemistä käsityksellämme omasta arvostamme mahtaa olla oikeudenmukaisuuden kanssa? Näitä ja muita mietteitä tämänkertaisessa blogitekstissäni.

Ihmisillä on luonnollinen taipumus pohtia kysymystä oikeudenmukaisuudesta. Huomaamme yleensä varsin selkeästi etenkin sellaiset tilanteet, joissa olemme itse jäämässä vähemmälle kuin muut. Tällaiset tilanteet saattavat liittyä meidän kanssamme vietettyyn aikaan, asemaamme työyhteisön hierarkiassa tai taloudellisiin hyötyihin: rahaan ja tavaraan. Monissa kolkissa maailmaa kamppailu kohdistuu kuitenkin yhä elämän perusedellytyksiin eli ravintoon, suojaan ja terveydenhoitoon.

Ajatusrinki-blogi-oikeudenmukaisuus2

Kun elämän ylläpidon kannalta oleelliset tarpeet on jo ohitettu, kilpailemme usein keskenämme, koska sisäisesti arvostamamme asiat ovat jakaantuneet epätasaisesti. Kahmiessamme itsellemme yhä enemmän pelimerkkejä, toivomme kenties saavamme lisää hyväksyntää ja rakkautta, sekä itseltämme että muilta. Kuvittelemme usein aseman tai omaisuuden todistavan lahjakkuuttamme ja paremmuuttamme muihin verrattuna. Vaikka menestyminen mittelöissä voikin olla merkki tietynlaisesta kyvykkyydestä, sen saavuttamiseksi tarvitaan aina muiden ihmisten apua ja yhteisen Maailmamme luonnonvaroja. Kukaan ei koskaan menesty yksin.

Yhteiskuntiemme rakentaminen yhä toimivimmiksi, kauniimmiksi, kestävimmiksi ja palvelevimmiksi vaatii ihmisiä, jotka panostavat tähän tehtävään. Monien mielestä tällainen toimeliaisuus vaatii erityisen palkkion. Mutta mikä on kohtuullista ja kuka sen määrittää? Erityisen suuria palkkioita toivotaan usein silloinkin, kun omaisuutta on kertynyt jo sen verran paljon ettei sitä yksi ihminen tai perhe ehtisi enempää elämänsä aikana kuluttaa.

Oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys

Maailmassa, jossa (me kaikki) täydelliseen oikeudenmukaisuuteen kykenemättömät ihmiset toivomme omaisuutemme ja itsemme sekä läheistemme olevan turvattuina, laadimme parhaamme mukaan lakeja. Lakien avulla osoitetaan, mikä on kiellettyä ja epätoivottua. (Toki lainsäädännöllä myös vahvistetaan ihmisten oikeuksia.) Kun tapahtuu rikos, odotetaan, että lain avulla myös oikeudenmukaisuus saatetaan valtaan. Kauhistuttavista teoista säädetään kovat tuomiot. Monet ajattelevat, että tietyistä rikoksista pitäisi laatia paljon kovemmatkin – ja huomaan usein itsekin ajattelevani.

Mutta lopulta oikeudenmukainen maailma ei voi koskaan toteutua yksinomaan lakien kautta. Monet lait ovat oire epätäydellisyydestä, sillä täydellisessä maailmassa vain harvoja lakeja todella tarvittaisiin? (Täydellisessä maailmassa kukaan ei esim. sortaisi toisia.) Lakien olemassaolo osoittaa etteivät arvomme ja käsityksemme monistakaan seikoista ole yhteneväisiä. Monien lakien olemassaolo perustuu suojautumisen tarpeeseen, joka johtuu usein toki aivan aiheellisestakin pelosta.

Vaikka tällä hetkellä laki palvelee paremman puutteessa tehtäväänsä rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä, oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi ihmisten tulisi herätä kasvattamaan itseään (ja sitä kautta koko Maailmaa), kohti oikeamielisempää elämää samalla intohimolla ja energialla, jolla vaadimme rikoksista kovia rangaistuksia. Rangaistuksella sinänsä kun emme voine ketään yksilöä parantaa, vaikkakin rikollisen rankaiseminen useimmiten vastaisikin oikeudentajuamme.

Oikeudenmukaisuus kasvaa yksilöistä käsin

Yhteiskunnat koostuvat yksilöistä. Oikeudenmukaisen Maailman rakentamiseen tarvitaankin paljon ruohonjuuritasolta alkavaa välittämistä ja jakamista, joka saa voimansa idealistisesta uskosta ihmisten arvoon ja kykyyn kehittyä ”paremmiksi ihmisiksi”.

Voisimmeko ehkäistä suurimman osan rikoksista jos kohtaisimme toisemme ajoissa rakastaen, kunnioittaen ja toistemme tarpeita kuunnellen? Jos ne joille on annettu eniten kyvykkyyttä ja materiaalista pääomaa, jakaisivat siitä rakkaudella vielä hieman suuremman siivun niille, joilla on todella vähän. Jos pääsisimme pelostamme, joka estää meitä rohkeasti luottamasta muiden antamaan apuun ja pakottaa meitä keräilemään omaisuudesta turvaa. Jos oppisimme uskomaan omaan arvoomme ja arvostaisimme myös toisia yhteiskunnallisesta asemasta, iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta ja uskonnollisista katsomuksista riippumatta.

Lopuksi:

Katson valkovuokkojen peittämää metsämaata. Kaikki kukat ovat kauniita. Ei tulisi mieleenikään kysyä, onko niillä kaikilla oikeutta kasvaa metsässä tai onko niistä joku arvokkaampi kuin toinen. Me ihmiset sen sijaan emme useinkaan luota siihen, että meillä on yhtälainen oikeus olla Maailmassa. Me koitamme ansaita oman paikkamme erilaisin keinoin ja kilpaillemme toistemme kanssa. Jos uskoisimme omaan arvoomme yksinkertaisesti sen perusteella, että olemme olemassa, voisimme suhtautua hyväksyvämmin puutteisiimme ja erilaisuuteemme iloiten siitä, että saamme kasvaa toistemme keskellä.

(ps. Se, että teorian tasolla asioita on mahdollista pyöritellä, ei vielä tietenkään lähellekään tarkoita sitä, että olisi käytännön tasolla saavuttanut sen, mistä puhuu. Allekirjoittaneellakin on vielä matkaa ajatustensa täydellistämiseen osana arkea ja todellista elämää. On kuitenkin hyvä, että on selkeä suunta, mihin voi kulkea ja kasvaa.)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s