Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ääni sisällämme

Lisätty 12.07.2016

Ajatteleminen on ihmisen ominaisuus. Se on niin ilmeistä, että asian toteaminen voi vaikuttaa turhalta. Totta kai me ajattelemme. Mielenkiintoista on se, että emme voi olla ajattelematta. Sisäinen puheemme on jatkuva seuralaisemme. Ajatteleminen on kuin hengittämistä. ”Sitä tapahtuu.”

Detalji Anvar Saifutdinovin teoksesta Detalji Anvar Saifutdinovin teoksesta

 

Emme vieläkään tiedä, mitä ajatukset oikeastaan ovat. Neurotieteilijä kuvailisi pelkistetysti ajatuksiamme aivoissa ilmeneviksi sähköimpulsseiksi. Kuvaus on kuitenkin vaillinainen. Kieli ja ajattelu ovat edelleen tutkijoille ja filosofeille ihmetyksen aiheita. Se, että käsitämme olevamme olemassa (tietoisuus itsestämme ja ympäristöstämme) herättää ihmetystä ja on vailla tyhjentävää selitystä.

 

Ajatukset tukevat ja tuhoavat

Ajatukset sekä uskomukset (voiko näitä erottaa toisistaan?) vaikuttavat valtavasti elämämme laatuun. Ajatuksemme muovaavat maaperän, josta kasvaa iloa, surua, pelkoa, epätoivoa, tuskaa, luottamusta jne. Kohdistamme ajatuksiamme itseemme ja toisiimme. Meillä on myös ajatuksia, jotka koskevat muita elollisia olentoja, elotonta(?) luontoa, esineitä ja käsitteitä, kuten onnellisuutta, rauhaa, feminiinisyyttä/maskuliinisuutta, todellisuutta jne. Ajatukset ovat yhteydessä arvoihin ja asenteisiin: siihen mitä pidämme suotavana, toivottavana, oikeana ja vääränä.

Ajatukset voivat rohkaista tai ajatukset voivat lannistaa. Ajatukset vaikuttavat siihen, miten näemme itsemme ja muut. Ajatukset tulevat ja menevät. Toiset ajatukset vierailevat mielessämme kuitenkin useammin kuin toiset. Jotkin ajatuksistamme tukevat iloa ja rauhaa, osa niistä taas tuntuu ikäviltä ja synkiltä.

Ajatukset voivat ilmentyä vain mielissämme tai ne voivat materialisoitua näkyvästi. Halutessamme voimme ajatuksen voimalla liikuttaa kehoamme tai ilmaista mielemme liikeet ääninä ja puheena. Kun ajatuksien avulla synnytetään uutta, puhutaan innovaatioista, luovuudesta ja luomisesta. Tekoälyteknologian avulla liikutetaan nyt myös muun muassa robottiraajoja ja virtuaalihahmoja.

 

Kenen ajatuksia ajattelemme?

Joskus saatamme löytää itsemme ajattelemasta tavalla, jonka tunnistamme jonkun toisen ihmisen ”ääneksi”. Voimme esimerkiksi huomata, että olemme taipuvaisia ajattelemaan samalla tavalla kuin omat vanhempamme, joku ihailemamme henkilö tai auktoriteetti. Olen pohtinut, voimmeko lopulta ajatella mitään, mitä joku muu ei olisi opettanut meitä ajattelemaan? Monella tavalla ihmisten kokemukset ovat yhteisiä ja kieli, jolla ajattelemme, on muilta omaksuttua. Meidän tapamme jäsentää todellisuutta ja itseämme syntyy vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Ajatuksilla on yhteinen perusta.

 

Voiko ajatuksiin vaikuttaa?

Vaikka joku saattaisi esittää, että ajatuksemme ovat pelkkiä reaktioita ulkoiseen maailmaan ja kokemuksiimme, meillä on mielestäni vähintäänkin mahdollisuus puuttua peliin ja luoda itse uusia kokemuksia sekä ajatuksia. (Linkittyy vapaan tahdon problematiikkaan.)

”Onko olemassa ajatuksia, joita ei saa ajatella?” pohtivat lukion filosofian kurssin oppilaat vieraillessani toukokuussa Tikkurilan lukiossa.* Tähän kysymykseen ei ehditty oppitunnilla pureutua, mutta se tosiaan tiedetään, että omien ajatusten hallinta on taito, jota voi todistetusti kehittää esimerkiksi erilaisten rentoutus- ja mielenhallintamenetelmien avulla. Positiivisen psykologian tutkimukset osoittavat, että ihminen voi esimerkiksi harjaantua ajattelemaan myönteisemmin.

Ajattelu on eri asia kuin tekeminen. Voin ajatella syöväni suklaapalan tai todella syödä sen. Toisinaan ajatusten ja tekojen eriyttäminen toisistaan on haastavaa. Ihminen saattaa joskus toimia varsin impulsiivisesti ja esimerkiksi ahmia suihinsa suklaalevyn, vaikka olikin ajatellut noudattaa terveellistä ruokavaliota tai pudottaa painoa. Lapsuudesta vanhuuteen, me saamme kasvaa ajattelijoina: itsehillinnässä, harkitsevaisuudessa, toistemme huomioimisessa ja lähimmäisenrakkaudessa. Jokainen hetki on uusi mahdollisuus.

 

*Filosofointiketju:

Vierailin toukokuussa Filo – Filosofiaa lapsille, nuorille ja yhteisöille yhdistyksen merkeissä Tikkurilan lukiossa. (Toimin Filo-yhdistyksen puheenjohtajana.) Lukion ekaluokkalaiset osallistuivat filosofian tunnilla filosofointiketjuun, joka lähti liikkeelle Oulusta. Oulussa alakoulun kutosluokkalaiset pohtivat opettajansa Riku Välitalon oppitunnilla muun muassa paluumuuton, lomamatkailun ja maahanmuuton eroa ja heittivät viestikapulana seuraavalle pohtijaporukalle kysymyksen ”Kuka on maahanmuuttaja?” Ajatusringin senioriryhmä tarttui kysymykseen Helsingissä, keskusteli aiheesta ja kysyi: ”Mitä on kulttuuri?” Kulttuuriteemasta kimmonneen keskustelun pohjalta Oulun Sokrates -kahvilasta haastettiin seuraava porukka pohtimaan: Kuinka voimme elää erilaisina yhdessä? Kysymyksen käsittelyä jatkettiin Tikkurilan lukiossa, jossa päädyttiin esittämään kysymys: Onko olemassa ajatuksia, joita ei saa ajatella?

Blogitekstin yhteydessä oleva taideteos: Anvar Saifutdinov

TILAAMALLA UUTISKIRJEEN SAAT TIETOA TULEVISTA TAPAHTUMISTA

*:llä merkityt kentät ovat pakollisia.

Taiteelli